Sijoittaminen ja riski kulkevat käsi kädessä, ja osakesijoittaminen on aina riskialtista. Osakesijoittamisessa tuotot eivät ole taattuja. Mitä suurempi riski, sitä korkeammat ovat tuotto-odotukset. Perinteinen osakesijoittaminen on historiallisesti ollut noususuhdanteista pitkällä aikavälillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mahdollista menettää kaikkea omaisuuttaan. Osakkeen arvo voi laskea murto-osaan ostohinnasta tai yritys saattaa mennä konkurssiin ja lopettaa liiketoimintansa kokonaan.

On olemassa useita taloudellisia indikaattoreita, joilla sijoituksen ammattilaiset pyrkivät maksimoimaan tuottonsa. Laskutapoja on monia, ja niiden sisäistäminen vaatii syvällisen sijoitusalan ymmärryksen. Osakemarkkinoilla kaikki tieto on kuitenkin vapaasi saatavilla, ja kaikilla toimijoilla on käytössään samat taloudelliset indikaattorit. Paras indikaattori osakkeeseen liittyvästä riskistä on sen hinta, sillä se perustuu kauppatieteiden perusteisiin eli kysyntään ja tarjontaan sekä hinnan kehitykseen.

Osakkeen hinnanmuutokset kertovat markkinoiden yleisen arvion osakkeesta ja sen tulevaisuudesta. Mikäli osake on tehnyt tasaista nousua pidemmän ajan, on todennäköistä että osakkeen kurssi jatkaa noususuhdanteisena. Tässä tapauksessa osakkeen riski on pieni, mutta tuotto-odotukset ovat vastaavasti matalat. Ailahtelevasta osakkeen hinnasta voi päätellä, ettei yritys ole vakaalla pohjalla, ja tämän takia markkinat eivät ole varmoja yrityksen tulevaisuuden arvosta.

Osakkeen hinnanmuutokset kertovat markkinoiden yleisen arvion osakkeesta ja sen tulevaisuudesta

Osakkeiden ailahtelevuutta arvioidaan yleensä kahden indikaattorin avulla:

1) Standardipoikkeama

Standardipoikkeamalla mitataan osakkeen hinnannousuja ja -laskuja verrattuna osakkeen hinnan keskiarvoon tietyllä aikavälillä. Mitä suurempi hinnan muutos on keskiarvoon verrattuna, sitä ailahtelevaisempi osake on. Vastaavasti ailahteleva osake on myös alttiimpi hinnanmuutoksille. Osakkeeseen kohdistuva riski sekä mahdolliset tuotot ovat tällöin luonnollisesti suurempia.

 

2) Beta

Beta-arvolla verrataan osakkeen kehitystä annettuun vertailuarvoon, joka voi olla esimerkiksi OMX Helsinki. Beta-arvon ollessa 1.0, osakkeen arvon nousut ja laskut ovat yleisten osakemarkkinoiden mukaisia. Välillä 0.0 – 1.0 olevan osakkeen ailahtelevaisuus on pienempi kun annetun vertailuarvon. Osake on tällöin stabiilimpi kuin osakemarkkinoiden keskiarvo. Kun taas beta-arvo on yli 1.0, osakkeen arvon vaihtelu on suurempaa kuin markkinoiden keskiarvo, ja osake on yleisiä osakemarkkinoita ailahtelevaisempi. Negatiiviset beta-arvot tarkoittavat sitä, että osake liikkuu yleisten markkinoiden vastaisesti.